Vanda Sanderiana

Vandat jäivät pyörimään mieleeni sen edellisen tekemäni kukkasen jälkeen... ja oli ihan pakko tehdä toisenlainen, tai pari. Tarkoitus oli tehdä vähän yksinkertaisempi, mutta tapani mukaan homma taas riistäytyi käsistä... Piti vähän maalata terälehtiä eikä istutuskaan ole se helpoin mahdollinen. Olen kerännyt paljon ajopuun paloja keijujen jalustoiksi, ja etsiskelin niistä sopivia pieniä lohkottavia palasia joihin kiinnitin orkideat kasvamaan. Puussa on reikä josta kukkasysteemin riippuu ohuenohuella siimalla. Molemmat orkideat on jo myyty.

- - - - - - - - - -

I though more about Vanda orchids after I made the first one... and I just had to make another kind of orchid, actually two. I was planning to make a bit more simple flower, but my habit is never go the easy way... I just had to paint the petals a bit and it is not the simpliest way of planting the flower. I have collected lots od friftwood for my fairy bases, and I searched tiny bits of them and mounted orchids on the wood. There is a hole on the wood and it hangs in really thin line. Both orchids are sold already.

Kalevalaa ja vatsatanssia - Kalevala with belly dance

Eilen esittelin teille vähän Kalevala Korujani, jotka ovat intohimoni... ja siitä sujuvasti seuraavaan asiaan. :) Harrastan vatsatanssia, ja kun leikin "örkin" eli vanhan ketjunkantajariipuksen kanssa, sain idean ottaa itämaishenkisen kuvan korujeni kanssa. Käytän kyllä muutenkin Kalevala Koruja vatsatanssiasuni kanssa esityksissä, mutta nyt höystin sitä vähän lisää. Osallistuin kuvallani Kalevala Korun kuvakilpailuun, joka loppuu lauantai-iltana klo 24 ja nyt on todella tiukka kisa voitosta käynnissä minun kuvani ja toisen kuvan välillä. Tarvitsen siis jokaisen mahdollisen äänen. :) Jos sinulla on FB-tili ja sovellusalusta on käytössä, käythän äänestämässä kuvaani linkin kautta! Iso kiitos avusta! ♥ ♥ ♥

ÄÄNESTÄ KUVAANI TÄÄLLÄ

- - - - - - - - - - -

Yesterday I introduced you to the Kalevala Jewelry, which are my passion...  I dance belly dance as a hobby, and when I was twiddling my Kalevala Jewelry, I got the idea for an oriental themed picture with some Kalevala Jewelry. I always wear Kalevala pieces with my dance show costume, but this time I decorated a bit more. I am taking part in a photo contest at Kalevala Koru with my picture, and the contest ends in two days... There is really tough race going on with my picture and another one, so I really need all the help and every vote I can get. If you have FB account and applications allowed, would you be so kind and click the link and vote by clicking "ANNA ÄÄNESI" to help me win. Sorry it's in Finnish but you can vote anyway. Thank you so much for your help! ♥ ♥ ♥

PLEASE VOTE FOR MY PICTURE HERE

Ja muutama muu tanssikuva...

And a few more dance pics...

Nuo tanssikuvat ovat vanhoja ja niiden oton jälkeen olen saanut hankittua muutaman näyttävän pronssikorun lisää kirppiksiltä, torista ja huutiksesta... eivätkö olekin täydellisiä vatsatanssiasuun! Ja kaikki Kalevalaa!

Those dance pics are old, and after taking those pics I have got a few more dashing Kalevala bronze pieces from fleamarkets and net auctions... aren' they perfect for belly dance outfit!

Kalevala Korut - Kalevala Jewelry

Minuun on iskenyt hulluus. Koruhulluus. Tarkemmin sanottuna Kalevala Koru -hulluus. Olen minä niistä kyllä aina tykännyt, ja jokunen koru oli kertynyt lähinnä lahjoina ja muutama itse ostettuna. Mutta tämä viimeaikainen hulluus on jotain aivan muuta. Olen hullaantunut erityisesti vanhoihin patinoituneisiin historiaa tihkuviin suuriin pronssikoruihin, ja olen saanut kerättyä niitä ihan mukavan kokoelman. Vanhoissa koruissa on ajan havinaa, kaikuja jostain muinaisuudesta, joku mystinen jatkumo kauan sitten eläneisiin esiäiteihin, jotka koristautuivat upeilla raskailla ja koristeellisilla koruilla... nehän ovatkin jäljennöksiä Kansallismuseon koruaarteista.

Kalevala Korun perusti toimelias ja idearikas nainen nimeltään Elsa Heporauta, hän sai ajatuksen Kalevalan - kansalliseepoksemme - 100-vuotisjuhlissa vuonna 1935. Elsa halusi teettää patsaan kalevalaisen naisen kunniaksi, ja rahavarojen keräämiseen syntyi idea Kansallismuseon korujen kopioimisesta myytäväksi. Elsa perusti Kalevalaisten Naisten yhdistyksen ja he palkkasivat suunnittelijaksi Germund Paaerin ja koruja tekemään muutaman korusepän. Korut saivat heti todella suuren suosion ja niistä oli tilauksia odottamassa sitä mukaa kun niitä ehdittiin valmistaa. Kalevala korun suosio on kestänyt vuosikymmenestä toiseen, vaikka tyyli on aikojen saatossa myös muuttunut modernimmaksi. Silti mukana on vanhoja muinaiskorujen jäljennöksia ja muita sen tyylisiä koruja. Pidän kovasti muutamista uusista malleista, mutta minulla on erityisenä intohimona metsästää niitä oikein vanhoja koruja. Kuvassa pieni otos aarteistani.

- - - - - - - - - - -

I've become holistic. Jewelry-holistic. Specified as Kalevala Jewelry -holistic. I have always liked Kalevala Jewelry, and I have got a few as presents years ago, and bought a couple too. But this holistic thing lately is something totally different. I go absolutely crazy for old patinated big bronze jewelry full of history, and I have collected quite a good collection of them lately. Old jewelry have echoes of the past, some mystical continuum to ancestors who lived long long ago... after all, old Kalevala jewelry are replicas of the treasures in our National Museum.

Kalevala jewelry was founded by productive and creative Elsa Heporauta. She got the idea in the 100th celebration of our national epic poetry Kalevala, in the year 1935. She wanted to put up a statue to praise Kalevala women, and got the idea to fund it by reproducing  for sale the historic jewelry in the museum. She founded Kalevala Women Society, and they hired designer Germun Paaer and some goldsmiths to make the jewelry, and they made instant success. The succes of Kalevala Jewelry has lasted decades after decades, even though thy have also made lots of modern jewelry, and nowadays the historic jewelry is minority of production. I like some new models, but my passion is to hunt for the really old pieces. Part of my treasures in the pic.

Vanda coerulea

Sain tässä taannoin tilauksen. Pitäisi tehdä Vanda coerulea nukkekotikoossa. Ei mikään ihan helpoin orkidea verkkokuvioituine terälehtineen. Mutta tartuin haasteeseen, ja tällainen on tulos. Oli oikeastaan hauskaa kehitellä uutta kukkaa, ja olen kyllä hyvin tyytyväinen, ja niin on tilaajakin! Nyt olen väsäämässä toisenlaista, vähän helpomman väristä Vandaa, tuo verkkokuviointi oli sen verran haastavaa maalata yksitellen jokaiseen terälehteen, etten taida ihan heti tehdä uutta, luulen...

- - - - - - - - - - -

I got a commission. I was asked to make Vanda coerulea orchid in 1:12 dollhouse size. Not the easiest task I would say. But I took the challenge and this is the result. Actually it was fun to develop a new flower, and I am very satisfied, and so is the customer! Now I am making an another a bit easier kind of Vanda, the net pattern in coerulea petals was so challenging that I am not going to make another in near future... I think.

Puutarhatöitä - Garden work

Joka kevät tulee se hetki, kun tuntuu siltä että mitään ei ehdi. Kaikki räjähtää käsiin ja pitäisi olla kymmenessä paikassa yhtä aikaa töissä.  Kasvimaan laittoa, pensaiden leikkausta, lannan ajoa, kukkapenkkien kunnostusta, kitkemistä, kesäkukkien istutusta... huhhuh. Aloitin eteläseinustan kukkapenkin kunnostamista, siinä ovat kevättähdet levinneet ja valloittaneet niin paljon elintilaa itselleen, että ovat tukahduttaneet muutamia perennja lähes kokonaan alleen. Niitä tuhansia sipuleita olen nyt yrittänyt seuloa mullasta... Ja aurinko porottaa, mäkärät syövät ja selkää särkee. Mutta en valita. On se ihanaa kun on ikioma piha ja kaikkialla niin kaunista! Ja narsissit ja tulppaanit sen kun kukkii.

- - - - - - - - - - 

Every spring there is always time when I think that I haven't got enough time for everything that has to be done. Planting and seeding vedgetable garden, cutting bushes, carrying fertilizer (horse manure), putting up flower beds, weeding, planting summer plants... whoah. I started taking up and planting again the flower bench on the southern wall of the house. Glories-of-the-snows have spread up so much that they are suffocating some small perennials. I have been sifting their bulbs from the compost... which seems to be neverending job. Sun is shining so hot, bugs are eating me alive, and my back hurts. But I won't complain. It is so wonderful to have my own garden and everything is so beautiful! Daffodils and tulips are blooming like mad now. Gotta luv'em.

Talkoot - 'Bee' day

Eilen oli valtakunnallinen talkoopäivä, ja meidän kylällä Rautalammilla repäistiin oikein kunnolla! Koko talven pieni ydinporukka suunnitteli ja mietti, etsi kohteita ja järjesteli asioita ja houkutteli porukkaa mukaan. Eilen olikin sitten peräti joka kymmenes kuntalainen eli 350 henkeä koko kylän yhteisissä talkoissa raivaamassa, siivoamassa, maalaamassa, pesemässä, somistamassa ja puuhailemassa vaikka mitä.  Jälkeä syntyi ja  hauskaa oli, lohisoppa ja munkit teki kauppansa ja illalla oli vielä talkootanssit työväentalolla.

Minä olin tyttöjen kanssa maalaamassa mattoa. Tehtiin Valintatalon pyörätuoliluiskaan maalaamalla raidallinen räsymatto iloisilla väreillä, ja siitä tuli kyllä todella kiva! Oli mukavaa maalata, vaikka aurinko porotti ja seinän viereen meinasi paistua, mutta kylläpä oli hienoa kuulla miten ohikulkijat tykkäsivät ja kehuivat pysähtyessään siihen ihmettelemään.

- - - - - - - - - - -

Yesterday was the first national community effort day in Finland, and our village Rautalampi had a huge 'bee'! There was small group of people planning the event during the winter, but yesterday there were as many as 350 people taking part, which is 1/10th of the villagers! They cleaned, cut trees and bushes, painted, washed, decorated... and made all kinds of useful things to make the village look prettier. Lots of work got done, salmon soup and donuts were delicious and there was even a party in the evening in the village house. 

I painted with my girls. We painted a colourful rugrag on the wheelchair ramp in front of a supermarket with pretty colours, and it came out wonderful! It was fun to paint although the sun almost grilled us in front of the wall, but oh how nice it was to see the delighted faces of passers-by and hear their praising comments.

Ai, mullahan on blogikin.. - Oh I do have a blog...

Ai niin, tämmöinenkin on olemassa. Olen törkeästi unohtanut koko blogin, jostain syystä. Tai oikeastaan on vaan tullut nettiaika notkuttua Facebookissa. Mokomakin aikasyöppö. Tai ehkä vaan ei ole ollut tarpeeksi järjellistä ja painavaa asiaa tänne kirjoitettavaksi ja kuvattavaksi. Tai onhan sitä, mutta laiskuus vaivaa. Jotenkin sitä ajattelee, että tänne pitäisi olla isompia juttuja, enemmän kuvia jne... no mutta eihän se niin ole. Tekosyy. Nyt laitan mietintämyssyn päähän ja lupaan laittaa jotain juttua menneistä kuukausista. On minulta jotain syntynyt.


Oh yeah... this blog -does- exist. I have rudely forgot the whole blogging thing! Well, actually I have just spent too much time in Facebook that no time left for anything else in the internet world... That time consuming giant. Or perhaps I just haven't had enough significant things to write or picture here. Well I have had, but been lazy. Somehow I think I must have lots of words and lots of great pics to make a blog post... well it's not required I know. That's an excuse. Now I'll put my thinking-cap on and promise to make a few posts from the past months. I  -have-  done something worth showing.

Maalasinkin pientä - Miniatures instead

En jatkanutkaan vielä isoa maalausta, vaan innostuin taas miniatyyreistä. Kolme taulua syntyi, ne on maalattu akryylivärein ja ovat kaikki myytävänä. Maalauksilla on vanhoja maalauksia esikuvina.

I didn't carry on with the big painting yet, but painted some miniatures instead for a change. Three paintings were born, and they are all made with acrylic paints and are for sale. I used some old paintings as reference.

White horse
6 x 4,8 cm (2" 3/8 x 1" 7/8) with the frame

Pastel flower lady
4,5 x 6 cm (1" 3/4 x 2" 3/8) fith the metal frame

Dark flower lady
5,3 x 6,3 cm (2" 1/8 x 2" 1/2) with the frame

Maalauksen alku - Start of a painting

Odotan että paranisin ja jaksaisin jatkaa tätä. Typerä flunssa.

I am waiting to be fit enough to continue painting this. Stupid flue.

Valoa - Light

Päivällä paistaa aurinko matalalta puiden takaa, ja me haaveilemme keijun kanssa keväästä.

The sun is shining low behind the trees during the short day and the fairy and I are both dreaming of the spring.

Nuuttina nuhassa - Yule goes away

Kaamea nuha. Ja Nuutinpäivä, Talvennapa. Kuusi saa tänään kyytiä, jos vaan jaksan tehdä sille jotain, ehkä laitan lapset tyhjentämään sen. Sitten mies pätkii havut ruusuköynnöksen päälle lisätalvisuojaksi. (Taivutin köynnöksen viimein maahan muutama päivä sitten, ja peittelin havuilla. Pikkuisen jäi viime tippaan, hehheh.) Kovin kaunis kuusi edelleen on, se ei ole tiputellut neulasiaan juuri lainkaan. Sääli, mutta joulu saa nyt loppua. Jätän vielä joitain keijujen valoja, mutta kaikki jouluinen saa mennä.

Mutta mikä on tuo kumma valoilmiö kuusen takana? AURINKO! Ah miten tuntuu ihanalta pitkän harmaan ja synkän sään jälkeen. On tätä kaivattu. Kuusen latvaa vartioinut valon neito teki tehtävänsä ja sai auringon takaisin Pohjolan vuoren uumenista.

- - - - - - -

Awful flu. And the end of our Yule time today (in the traditional Finnish Yule this was the last day of the season, and it is also the center of the winter). The tree will go out today, if I am fit enoug to take the decorations down. Or perhaps I'll put children working on it. Then my hubby will take it out and cut the branhces to cover and protect my climber rose from heavy frost. The tree is still so beautiful and it hasn't dropped much of it's needles. It's a pity, but it has to go, I am tired of the decorations. I will leave some fairy lights but everything else must go.

But what is that strange light behind the tree? THE SUN! Oh how wonderful it feels after long grey and dark weather. Dear sun I have been missing you so much! The Lady of the Light who was protecting our tree, made her job and brought the sun back from the depths of the Lapland mountains.

Maalaanko uunin? - Should I paint the stove?

Hyvää uutta vuotta lukijoille! ♥ Vuosi alkaa uunipohdiskelulla. Olen tässä viime aikoina uunia lämmittäessä alkanut miettiä taas uunin maalausta. Mehän teimme olohuoneremontin muutama vuosi sitten, ja samalla purettiin pois vanha huonokuntoinen pönttöuuni ja tilalle muurari teki suunnittelemamme jugend-henkisen uunin. Alusta asti minulla oli suunnitelmissa maalata uuni ja tehdä siihen jotain koristemaalausta. Alunperin piti tehdä kohokuvioitakin rappaukseen, mutta ne saavat kyllä jäädä. En oikein tykkää tuosta vitivalkoisesta väristä, se voisi olla joku vaalea kermanvärinen, ja samalla pitäisi maalata muuri. Kun kuvittelette tuon uunin joulupostauksen olohuonekuvaan... niin onhan se vähän turhan valkea.

Uuni on ollut käytössä nyt neljä ja puoli talvea ja hyvin se lämmittää, pitää lämpönsä paljon peltipönttöuunia pidempään. Mutta jotain on tapahtunut... rappausta on vähän irronnut luukkujen alta, ja uunin pinnassa on muutama hiushalkeama (Pahin näkyy vaakasuorana viivana yläosassa, missä sivut alkavat kaartua kattoon). Vasta rappauksen tehtyämme älysimme, että olisi ollut olemassa jotain vahvistettua rappauslaastia, joka joustaa eikä hiushalkeamia pääse syntymään. Miten lie, onko muurarilla tullut virhe, vai mistä halkeamat johtuvat. Muurari kyllä varoitti, että sileä rappaus ei tule ikinä pysymään halkeamattomana. Tiedä häntä.

Mutta kunhan tuo luukun alus korjataan, maalaus olisi ajankohtainen. Sen aika koittaa sitten keväällä, kun lämmityskausi on ohi. Vaan maalaisiko sen? Entä mitä tuohon maalaisi? Vai maalaisiko mitään? Ja millä maalilla? Tykkään valtavasti tuollaisesta liitumaisesta pinnasta, kuten esimerkiksi Hvitträskin uuneissa... Pitääkö sitä alkaa itse sekoittelemaan jotain liimamaalia tai temperaa? Mutta toisaalta en haluaisi että uunin pinnasta irtoaa väriä, ja monet noista vanhanajan maaleista ovat kyllä sellaisia.

- - - - - - -

Happy new year to my readers! ♥ The year begins with thoughs about our stove. I have been thinking of painting in. We made some renovations in our living room a few years ago, when we took down the old round stove, and got a new one that is made according to our own design. I had the vision of a painted stove with decorative paintings in my mind from the beginning. I don't like the white, something creamy would be more to my taste, and of course the plastered tile wall on the back too.

The stove has been in use for four and half winters, and it heats well. But something has happened, the plaster has come off a bit under the oven door, and there are some tiny cracks upper in the plaster. I have no idea why, perhaps the mason made some mistakes. Although he warned us it would be impossible for the plastered stove to remain without any cracks. Who knows.

Painting the stove will be on to-do-list in spring after the heating season, and after the crack has been repaired. But what I'll paint in it? Or will I paint anything at all? And what paint should I use? Perhaps I have to make my own paints with traditional instructions...

Maalaus Hvitträskin lastenhuoneen uunista - ihana! Jotain tällaista?