Joka kevät tulee se hetki, kun tuntuu siltä että mitään ei ehdi. Kaikki räjähtää käsiin ja pitäisi olla kymmenessä paikassa yhtä aikaa töissä. Kasvimaan laittoa, pensaiden leikkausta, lannan ajoa, kukkapenkkien kunnostusta, kitkemistä, kesäkukkien istutusta... huhhuh. Aloitin eteläseinustan kukkapenkin kunnostamista, siinä ovat kevättähdet levinneet ja valloittaneet niin paljon elintilaa itselleen, että ovat tukahduttaneet muutamia perennja lähes kokonaan alleen. Niitä tuhansia sipuleita olen nyt yrittänyt seuloa mullasta... Ja aurinko porottaa, mäkärät syövät ja selkää särkee. Mutta en valita. On se ihanaa kun on ikioma piha ja kaikkialla niin kaunista! Ja narsissit ja tulppaanit sen kun kukkii.
- - - - - - - - - -
Every spring there is always time when I think that I haven't got enough time for everything that has to be done. Planting and seeding vedgetable garden, cutting bushes, carrying fertilizer (horse manure), putting up flower beds, weeding, planting summer plants... whoah. I started taking up and planting again the flower bench on the southern wall of the house. Glories-of-the-snows have spread up so much that they are suffocating some small perennials. I have been sifting their bulbs from the compost... which seems to be neverending job. Sun is shining so hot, bugs are eating me alive, and my back hurts. But I won't complain. It is so wonderful to have my own garden and everything is so beautiful! Daffodils and tulips are blooming like mad now. Gotta luv'em.
No comments:
Post a Comment
Kiitos sinulle, joka jätät minulle tervehdyksen, ilahdun kovasti sanoistasi!
Thank you for writing a comment, it gives me a lot of joy to read your words!