Montakohan kertaa olen saanut käydä hakemassa tätä meidän pientä karvakaveria karkuteiltä... ei onneksi mene kauas, tuohon myllyaukiolle asti. Natalla on kova hinku perään, jos joku lähtee pyörällä pihasta, ja viivana ollaan sitten oltu karkuteillä. Viime kesänä aloimme rakentaa tontin ympärille aitaa, ja viimein jokunen viikko sitten se saatiin kokonaan valmiiksi. Nyt ei pikku vintiö karkaile! Tien puolella on kaunista punamultaista puuaitaa, ja metsän reunassa hyvin maastoutuvaa vihreää verkkoaitaa. Erityisen onnellinen olen tuosta ihanasta kukkaportista, jonka mieheni teki. ♥ Joka kerta siitä kulkiessa jaksan sitä ihailla. Olen aina haaveillut aidatusta pihasta ja vähän erilaisesta portista, ja niin se haave sitten toteutui!
- - - - -
I wonder how many times I have collected this little furry friend home from a short runaway. Nata wants so badly to go along every time someone leaves the yard with a bicycle. And off she goes. Last summer we started to build a fence around our property, and a few weeks ago it finally was all finished. Now the little rascal will stay in! We built beautiful red wooden picket fence on the roadside, and put camouflaging green metal netting on the forest sides. I am especially happy about that lovely flower gate that my husband made. ♥ Every time I go through it I have to admire it. I have always dreamed about picket fence and a bit different gate, now that dream came true.
Kaunis aita ja portti! Tuossa onkin ollut työtä. En olekaan nähnyt aiemmin kuvaa teidän talostanne. Mielettömän suloinen. Saisiko talostakin vielä enemmän kuvia ja historiaa? ;)
ReplyDeleteKiitos! Isotöinenhän se oli, mutta lopputuloksesta tuli sen arvoinen. :) Eipä ole talosta ollut kuvia, joissakin puutarhakuvissa näkyy vilaukselta... Katsotaan, laitanko talokuvia jossain vaiheessa vai enkö. Tämä on vuonna 1905 alunperin meijeriksi rakennettu hirsitalo! Hirret on silloin siirretty tähän eräästä toisesta talosta, eli aika vanhan puun sisällä asutaan.
DeleteUskon jotta olet ihastunut ja minäkin olen. Aikoinaan kun muutimme maalle ja ostimme pienen tiln. Ystävämme sanoi läksiäisissä jotta ensimmäinen työ on aidata piha ja tontti rajapyykeistään. Koskaan ei kukaan voi sanoa mikä on sinun pihaa. Meilläkin oli koiria ja helpotti kun ei tarvinnut vahtia koskaan.
ReplyDeleteKyllä nyt on ollut niin helppoa, kun ei tarvitse koiran takia olla silmät selässä koko ajan! Ei se ihan helposti karkaillut, mutta silloin tällöin...
DeleteSo beautiful..we have the same kind of dog! Love the fence..I need one too! Wonderful post!
ReplyDeleteVictoria
Thank you Victoria! Lovely dogs, these little cuties. And the fence makes life so much easier with a dog!
DeleteVai semmoinen karkulainen Nata on! No, tietenkin pientä kiinnostaa kaikki! Onpa ihana portti, ihan mielettömän kaunis!
ReplyDeleteOikeasti Nata pysyi kyllä tosi hyvin pihassa, mutta silti karkasi aina välillä, ja varsinkin tyttöjen perään kun lähtivät pyörällä. Kyllästyin alituiseen vahtimiseen ja päätettiin tehdä aita. Kyllä se helpottaa niin paljon! Natallakin on varmasti paljon hauskempaa pihalla, kun sitä ei koko ajan huudella, vaan se saa touhuta siellä mitä tahtoo. Kiitos, minäkin tykkääääään!
Delete