Montakohan kertaa olen saanut käydä hakemassa tätä meidän pientä karvakaveria karkuteiltä... ei onneksi mene kauas, tuohon myllyaukiolle asti. Natalla on kova hinku perään, jos joku lähtee pyörällä pihasta, ja viivana ollaan sitten oltu karkuteillä. Viime kesänä aloimme rakentaa tontin ympärille aitaa, ja viimein jokunen viikko sitten se saatiin kokonaan valmiiksi. Nyt ei pikku vintiö karkaile! Tien puolella on kaunista punamultaista puuaitaa, ja metsän reunassa hyvin maastoutuvaa vihreää verkkoaitaa. Erityisen onnellinen olen tuosta ihanasta kukkaportista, jonka mieheni teki. ♥ Joka kerta siitä kulkiessa jaksan sitä ihailla. Olen aina haaveillut aidatusta pihasta ja vähän erilaisesta portista, ja niin se haave sitten toteutui!
- - - - -
I wonder how many times I have collected this little furry friend home from a short runaway. Nata wants so badly to go along every time someone leaves the yard with a bicycle. And off she goes. Last summer we started to build a fence around our property, and a few weeks ago it finally was all finished. Now the little rascal will stay in! We built beautiful red wooden picket fence on the roadside, and put camouflaging green metal netting on the forest sides. I am especially happy about that lovely flower gate that my husband made. ♥ Every time I go through it I have to admire it. I have always dreamed about picket fence and a bit different gate, now that dream came true.