Tuesday, October 2, 2012

Keittiössä - In the kitchen

Sain Kartanonrouva Eliseltä keittiöhaasteen, kiitos siitä. En ota aina haasteita vastaan, mutta tähän tartuin! Pitäisi kuvata mitä keittiössämme on. No, minähän kuvasin, ja paljon, joten pääsette keittiökierrokselle. Ostimme talomme 16 vuotta sitten, ja heti ensimmäiseksi remontoitiin keittiö. Lattia tehtiin uusiksi, koska vanhat muovimaton alla oleet lankut piti hylätä: ne oli jo kerran joskus irroitettu, ja sen jälkeen naulattu isoilla nauloilla läpi. Alas laskettu levykatto purettiin, ja uusi nostettiin niin ylös kuin saatiin, ja tehtiin valepalkit. Mieheni teki itse keittiön kaapistot, minä maalasin ovet ensin vaaleanvihreiksi, ja päälle vähän kuultavalla itse tehdyllä tummemman vihreällä maalilla. Vanha hella jätettiin paikalleen, mutta se puhdistettiin kauheasta hopeamaalista ja maalattiin ruskeaksi. Meillä on värikäs ja kodikas keittiö, lämpimiä värejä; vihreää, ruskeaa, oranssinpunaista... keittiö on kodin sydän, ja sydämen pitää olla lämmin!. 

This is our kitchen... welcome! (Sorry this time only in Finnish.)

Mutta mistäs keittiöön tutustuminen aloitetaan...? No, eteisen ovelta tietenkin. Kun astutaan keittiöön, voi hartiat hipaista näitä kilikelloja. Mutta mitäs oranssinpunaista tuolla takana on...?


Pihlajanmarjoja! Teimme tyttöjen kanssa pari päivää sitten pihlajanmarjanauhoja...

...keittiön lamppuun! Siitä tuli aika ihana marjakruunu. Lamppu löytyi joskus huutokaupasta, ja tykkään siitä kovasti.

Kasvimaalla kukkii vielä auringonkukkia, joten niitähän nyt pitää kerätä maljakkoon. Pikkuaurinkoja loistamaan syksyn pimeyteen. Ne ovat suuressa kannussa, ja kannuja löytyy vielä lisääkin...

Mutta tässä on vähän isompia punaisia palleroita. Tomaatit ovat herkullisia.

Ikkunan sivussa roikkuu kolmekerroksinen verkkokori, jollaista metsästin kauan, kunnes se löytyi - ystävän kotikirppikseltä! :)

Verholaudan päässä on punainen puutulppaani.

Ikkunapöydällä tönöttää rautainen possupankki. Se painaa jo tosi paljon... ylimääräiset kolikot pudotellaan tähän, ja ne käytetään yhdessä johonkin matkaan. Ikkunasta näkyy peltomaisema, vielä muutama vuosi sitten tuossa laidunsi naapurin sympaattiset mustavalkeat lehmät, mutta ei enää.


Niitä kannuja... kaapin päällä niitä on rivi...

...ja toisen kaapin päällä toinen rivi. Käsin maalatut kolme keskimmäistä ja edellisen kuvan ensimmäinen ovat mieheni mummon maalaamia. Arabiat ovat perintökannuja, ja kauimmaisena olevan valkoisen kahvikannun olen saanut äidiltä, se on ohutta posliinia ja kuului heidän häälahja-astiastoonsa.

Lisää kannuja kaapissa! Onko minulla kannumania? Näitä myös käytetään. Tuo sininen on viimeisin hankinta, ihana pikkukannu.

Ja vielä yksi! Tämä on Riikka Iso-Aholan kettusarjaa, jota hän ei valitettavasti enää valmista. Meillä on tähän sarjaan myös murokulhot päivittäisessä käytössä, ihanat!

Lasiovellisesta kaapista löytyy myös vähän kristalleja ja muuta lasitavaraa.

Puuhellan päällä on orsi, jossa roikkuu kupariastioita ja koreja ja muuta tarpeellista ja vähän tarpeetontakin...

Ilmanvaihtoreikä ammotti tyhjyyttään, ja koska sitä ei käytetä, aukkoa koristaa vanha ruskea savipullo.

Virkkasin käsiä polttavan teepannun päälle villatakin. Ukkelia ja possua naurattaa kun se on niin hauska. Tykkään tuosta hellan kannen tekstistä. 

Mummon kello raksuttaa nykyaikaisesti pattereilla, koska vanha koneisto oli pahasti rikki. Punnukset ovat muistuttamassa entisajasta.

Lisää viisareita, uusvanha kaunis vaaka.

Kaapin päältä kurkkii peruna-ukko. Tämä vanha lelu löytyi vintiltä. Siinä on pitkä varsi, ja kun varren päähän tökkää perunan, ukkeli tasapainoilee pöydän reunalla.

Tämä on tuiki tärkeä kapine keittiössä näin syksyllä. Vanhanajan kärpäspyydys! Kärpäset lentävät makean tuoksun perässä alhaalta tuonne sisään, mutta ovat niin hölmöjä, että eivät enää osaa ulos. Isot kärpäset ovat liian fiksuja ja osaavat karata, mutta nuo pienet... ja niitä muuten riittää! Montakohan tuhatta niitä on jo yhteensä jäänyt ansaan. Ne kun kaikki lentelisivät keittiössä, niin huh!

Suurensuuret lasipurkit.

Riviin järjesty!

Tämä ihana voilautanen kansineen on Ranskasta... meidän vuokratalossa oli käytössä ihana vanha käsin maalattu voirasia, ja samantapainen piti löytää. Ostin sitten kaksin kappalein, takana on valkoinen.

Tykkään niin kovasti tästä pöydän puupinnasta, ja yhtä paljon tykkään näistä maatila-astioista! Sarjaan kuuluu myös ruokalautaset, ja näitä käytetään vähän juhlavammissa hetkissä. Arkisin juodaan kahvit ja teet muumimukeista. Se "hienompi" astiasto ruokasaliin odottaa vielä löytymistään.

Seinältä ikkunan ja astiakaapin välistä löytyy australialaisen Robert Lovettin tunnelmallisia hevosmaalauksia kehystettyinä postikortteina. Upeita tunnelmia!

Kaapin päädyssä tärkeä liitutaulu... tuo oviaukko johtaa olohuoneeseen.

Nämä lehmät tein joskus savesta. Omalla kömpelöllä tavallaan ihan viehättävät.

Äidin tekemää mosaiikkia.

Tyttären tekemä lisko, rouhea ja sympaattinen otus.

Uusin esine keittiössä, miehen tekemä nerokas talouspaperiteline! Tuosta saa yhdellä kädella paperin, ja nätisti katkeaa. Suitsait sukkelaan tehty, mutta toimii tosi hyvin ja se on tärkeintä. Tätä minä odotin monta vuotta... ehkä vielä joskus saan viimeistellymmän version. :)

Laitetaan nyt vielä yleiskuvia, kun haluatte kumminkin nähdä. (Tämä ei kai kuulu haasteeseen.) Lattia on ihana! Tykkään siitä todella paljon, se tehtiin teippaamalla vaaleanruskeaksi värjättyyn lattiaan ruudukko maalarinteipillä, ja sitten värjättiin vähän lisää Kiva-petsilakalla. Viimeiseksi muutama kerros kirkasta lakkaa päälle, ja hyvin on kestänyt jo 16 vuotta. Jotkut erehtyvät luulemaan sitä parketiksi, joidenkin mielestä se näyttää muovimatolta... Työtasot ovat koivua, mieheni tekemät, kuten siis kaapistotkin. (Joko minä kerroin, että mieheni on puuseppä ja osaa tehdä mitä vaan?)

Ikkunan päällä on kokoelma rauniotalon kivijalan sisältä löytyneitä ruskeita lasipulloja.

Keittiön pinnaselkäiset tuolit ovat isäni tekemät, nuorena miehenä ja käsityökaluilla. Ne ovat minulle todella tärkeät ja arvokkaat. Mieheni on niitä vähän korjannut liitoksista, ja pohjaan laitettiin lisälossit, nyt ne ovat kestäneet hyvin. Pöytä oli maalattu lukemattomin maalikerroksin, ja niiden poistamiseen meni aikaa... nyt siinä on ihana puupinta. Tuosta oviaukosta mennään ruokasaliin, jossa syödään ja kahvitellaan silloin kun on paljon porukkaa, tai halutaan muuten vaan vähän hienostella.

Kyllä, minä tykkään meidän keittiöstä, enkä taitaisi montakaan asiaa tehdä toisin!

Ja tämän haasteen laitan eteenpäin... Lindalle Romppalaan, sekä Eva-Liisalle Ottilia's Verandaan. Ja jos joku muukin innostui, ota haaste vastaan ja kerro täällä siitä! Koko keittiötä ei tarvitse kuvata, pienet yksityiskohdat riittävät. :)

18 comments:

  1. Kodikasta! Kauniit värit. Kiva, kun vastasit haasteeseen. Arvasin ihan oikein, että sinulla olisi hieno keittiö :) Ja olen kyllä arvannut senkin, että miehesi on puuseppä. Pihlajanmarjakruunu on kiva idea, eli laitetaanpa muistiin, kun meillä on samantyylinen valaisinkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Elise! Ihanaa, että kävit kommentoimassa, ja kiitos kehuista. Puuseppämies on kyllä maailman paras asia. :)

      Delete
  2. Minä jotstain löysin tieni tänne ja täällä tulivastaan ihana blogi,niin että laitoin itselle tään heti muistiin,että löydän tieni tänne toistekkin. Minulla varmaan mennyt jo miltei tunti tätä selatessa ja katsellessa ja ihmetellessä kaikkea ihnaa. Sinun keittiösi on upea,ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten hauskaa että löysit tänne Intsu, tervetuloa! Ja vielä kivempaa, että heti kommentoit! Tulin tosi hyvälle mielelle tästä viestistäsi. :)

      Delete
  3. Tutkittu on keittiösivut, livenäkin nähty ;)

    ReplyDelete
  4. Niin kodikasta, niin lämmintä! Tunsin pullantuoksun ja oloni oli niin rauhallinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, välillä tuoksuu pulla, välillä palaneet muffinit, kuten eilen...

      Delete
  5. Kiitos vielä haasteesta, nyt vihdoinkin siihen sain vastattua :) Teillä on kyllä niin lämmin ja kutsuva keittiö, ihana, ja juuri niin sinun näköinen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kiva kun vastasit haasteeseen, sinun keittiösi on ihana!

      Delete
  6. Mistähän tänne löysin? En muista.. tiedän sut näistä minijutuista, mutta erityisesti nyt lämmitti tämä kodikas lämmin,keittiöpostaus. Ihan tuli tunne, että tuohon keittiön pöydän ääreen voisi istua rauhassa, hörppäistä kupin kahvia ja hiljakseen tuijotella naapurin peltoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva että löysit!. Rauhallista peltomaisemaa tuleekin tuijoteltua. Aiemmin oli niin mukavaa seurata sympaattisten lehmien verkkaista liikuskelua ja märehtimistä, ja keväisin hillitöntä ilonpitoa laitumelle laskun jälkeen...

      Delete
  7. Very beautiful Anna-Mari,
    I would love to live at your house with all the beautiful flowers and the lovely decorating in the house, and the fairies......
    You have a beautiful mind which reflects in all your lovely creativity.
    Do your girls have the same gifts. You must be very inspiring.
    I still think of your foals sometimes.
    My husband is in the Horticultural profession and he thinks your garden is wonderful!

    Love Karin x

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you so much Karin for your lovely words!

      Delete
  8. Kiitos kierroksesta, keittiössäsi oli ihana viivähtää! Niin kauniita ja hauskojakin yksityiskohtia! Pihlajanmarjaketjut olivat kiva idis, taidan ottaa ne askartelulistalle peipposteni kanssa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun poikkesit! Pihlajanmarjat ovat kuivuneet nyt punaisiksi "rusinoiksi" ja ne ovat hauskasti erillään toisistaan langassa.

      Delete

Kiitos sinulle, joka jätät minulle tervehdyksen, ilahdun kovasti sanoistasi!

Thank you for writing a comment, it gives me a lot of joy to read your words!